Better than i know myself part 1

Ihmiset luulevat etten minä kuule. Ne luulevat etten minä tajua. Ne luulevat ettei minusta tunnu miltään. Ne eivät tajua, kuinka niiden puheet loukkaavat.

Se on kuin varjo entisestä. Mitä sille on oikeen tapahtunut? Miten se on tuollaisessa kunnossa ja mitä sen hiuksille on käynyt. Miksi sen naama näyttää tolta. Miksi se on noin ruma.

Mä luulen, että kyse on jostain vakavammasta. Jokin on nyt pahasti pielessä. Mä kuulin että se oli sanonut jollekin, että se tekee kuolemaa. Sillä on pari kuukautta jäljellä. Sehän selittäisi hiuksetkin. Ja huomaahan sen; eihän se nykyään puhu kellekään. Ei se enää naura, muttei itkekään. Se vain on.

Mä kuulin kuinka se puhui puhelimeen ja sanoi, ettei siitä tunnu enää miltään. Se ei kuulostanut miltään, se ei selvästikään tuntenut mitään, ei iloa, ei surua. Jos siitä jotain huokui, niin luovuttaminen ja epätoivo. Mutta ymmärtäähän sen, toisaalta.

Mua jotenkin käy se sääliksi. Kun vertaa siihen, mitä ja millainen se vielä viime kesänä oli. Energinen, itsevarma ja niin täydellinen. Sillä oli kaikkea. Ja niin, nyt sillä ei ole enää mitään. Se on varmaan masentunut. Musta tuntuu, ettei sillä nyt tosiaankaan ole kaikki hyvin. 

Ja musta tuntuu, et se on myös eronnut siitä miehestään. Ootko sä kuullut jotain?  Se ei koskaan puhunut mulle siitä miehestään, se puhui vain jotain sekavia, mistä kukaan ei ottanu selvää, mutta jotain niiden välillä oli tapahtunut. Ja kun se mies jätti, niin sen elämä alkoi mennä alamäkeen niin että vyöryi.

Katso nyt. Huomaatko sä, sen hiuksetkin on nykyään ihan harmaat! Mun käy sitä kyllä sääliksi. Se oli joskus kaunis, mutta näethän se nyt itsekin, mitä sille on käynyt. Hyi kamala tota sen ihoa. Ai kauhee, mä en tajua miten se voi olla noin huonossa kunnossa. Ja huomaatko sä sen silmät? Ja silmäpussit. Oh my, voi raukkaa.

Niin. Kyl mua käy se sääliks. Katso nyt, sehän näyttää ihan pandalta. Albiinolta miehensä, elämänilonsa ja tukkansa menettäneeltä pandalta. Tosin jos se on näyttänyt tolta jo pidemmän aikaa, niin en mä kyllä oikeastaan edes ihmettele, et mies on vaihtanu parempaan. Ja toi kun lesoili olevansa joku vitun edustusvaimo.

Ai niin, sillähän on enää pari kuukautta elinaikaa, ei sais puhua rumia, mut kyllähän sä ymmärrät, kaikki puhuu paskaa ja eihän juoruilussa mitään väärää oo. Ei se saa koskaan tietää mitä me siitä puhutaan ja ihan sama. Sitä paitsi se ei oo kertonut mulle mitään, niin syyttäköön itseensä, kun ei voi tietää mitä on tapahtunu. Siis kaikkihan siitä juoruilee, en mä vaan.

Eihän siltä voi kysyy, et hei kuoletsä ens heinäkuussa. Musta se kyl näyttää siltä, et se voi pahoin, se on tosi kalpee ja muutenkin ihan kuolleen näkönen. Sen iho on ihan samee ja väritön, hiukset näyttää peruukilta ja en mä sen vartalookaan lähtis kehumaan. Ja sen vaatteet, se ei panosta ulkonäköönsä kyl yhtään enää. Nii siis totta kai mä ymmärrän, et sil voi olla muutakin ajateltavaa.. Millonkohan se mulle ajatteli kertoo? Se ei kerro mulle enää mitään, mokoma bitch, eiku oho. Eihän kuolemansairaista sais puhuu pahaa. Mut enhän mä puhu pahaa, mä vaan kerron havaintojani. Huomaatsä, se on ihan kelmee. Ei hitto, nyt se tais tajuta et mä puhun siitä, mut ihan sama, ei se tuu kumminkaan mitään sanomaan, ja kato nyt samalla miten turvonneet sen silmät on. 

En mä kyl tajua, mikä siihen on menny tai mitä ihmettä sille on käynyt. Ehkä sen päässä on napsahtanu, kun kusi nous eka nopeeta päähän ja kiehu siel kunnes mies jätti, ja toi alko muistuttaa rupikonnaa. Toisaalta mä oon vähän vahingoniloinen siitä siitä, että toikin tipahti viimein maan päälle. Mut jokin sen päässä on kyl napsahtanut, kylhän sen näkee. Katso nyt.

-----

Olen aina tiennyt joutuneeni juoruilun kohteeksi, kiitos x-tinankin, mutta noin alas en olisi uskonut hänenkään koskaan voivan vajota. Mielestäni kun ei ole ok tai ihan sama levitellä omankaan juorupiirinsä kesken tuollaisia tietoja. Kuten lähetellä kutsuja hautajaisiini tai mitata kuseni kiehumispistettä.

Ps. Annan ennakkovaroituksen: olen lähdössä pian ulkomaille 2 viikoksi, joten kun minusta ei kuulu täällä kyseiseen 14 päivään mitään, niin en suinkaan ole kiehahtamassa lopullisesti tai vastaamassa olotilallisesti muutenkaan juoruja. Yritän pyrkiä siihen, että pääsen vielä kusisine päineni Miamin koneeseen, ja toivon, että täydessä päässäni on vielä tilaa kaiken kattavalle all inclusivelle. Katsotaan sitten, mitenkä päin sieltä tullaan takaisin.